Olen palannut kotiin taas

Yhtäkkiä, se kävelee vastaan.
Ikävä.
Kaipaus kylmiin valkoisiin peltomaisemiin tai viljan keltaiseen
rappuset ylös ja alas ja liikuntasali ja aula
ja kirjasto ja toinen aula ja
ajattelin pitkään että jos
jos kävelisin samaa katua, istuisin ja lukisin Helsingin Sanomia
kävelisin juna-asemalle
kävelisin juna-asemalta pois
aika palaisi

että ja jos
ja siirsin kuvat syrjään
jotain katosi
ja tänään: lost and found
ote.

Eilinen,
kiitos eiliselle
menen bussiin, toinen vakiopaikka, keskitasanteelta ensimmäiset penkit ja
joku hymyilee toiselta penkkiriviltä
ja siinä on jotain tuttua
Ajamme varsinaisen pysäkin ohi
kävellään takaisin
ja töiden jälkeen
tässä on jotain tuttua

Löydän itseäni
niin pitkästä aikaa uudestaan
puhe kulkee, en pelkää mitään, en jännitä mitään


olen ollut ihastunut tai jotain
koska tämä loisti samaa valoa
oli jotenkin samaa kuin minä
ja jäin kaipaamaan sitä
tartuin kii
enkä muistanut: se valo,
minun valoni
on minussa.
eikä se mihinkään ole kadonnut.