Come over here and let me hold your hand

Luen artikkelia Mari Perankoskesta Anna -lehden nettisivuilta
juttu iskee
"Ottakaa Mari-raasu
Kun Mari Perankoski oli pieni, hän höpötti koko ajan, ainoan lapsen huomionhakuisuudella"
artikkeli jää kesken herättää kiinnostuksen
tunnistan

on eilinen ja olen jakamassa flyereita Kampissa
ensimmäinen tunti menee kävelyyn
joo ota lappu
idea ei toimi
se ei koskaan
sanon vieressä olevan pisteen työtekijöille että sit kun uskaltais huutais
mietin ja kävelen vaan seuraavan vartin
joo tää ei toimi
nyt arvonnassa
sanat liukuvat suusta, huuto raikaa olen tyytyväinen
tästä tää lähtee

huudan vielä
toinen työtekijöistä sanoo että 'sun ääni kaikuu varmaan täällä'
hymyilee
joo mä tiedän
hymyilen


olen halunnut olla hiljempaa
ajatellut että onks aina pakko olla niin päläpälä sitä ja päläpälä tätä

muistan:
olen nuorten kurssilla ja nainen jota en vielä tunne sanoo
sä oot niin vilpitön
muistan tämän
ajattelen vuotta jonka päätteeksi istun kuumana kesäpäivänä kangastakki kiinni enkä katso juuri ketään
(ja että haluaisin vaan mennä ja halata sitä tyttöä
23 -vuotiasta minää
sanoa että sä löydät sen vielä
sen oman itsen)
ajattelen että tämä
että kun olen sitä ja tätä
äänekäs ja kaikkea
se on minua
ja että olen onnellinen
tästä

Paljastaisin

Olo kuin seisoisi korkealla
ja tuuli puhaltaisi hiuksiin ja kasvoille

olen palannut vuorisoradalta
vuosi kirkuu ja nauraa ohitse kiljun ja nauran mukana
eksyn selaamaan papereita viimeisen vuoden ajalta
(jollain tavalla viime syksy elää elävästi edelleen kaikessa)

löydän plussasetelin
löydän erinäisiä lippuja ja lappuja
kesältä jostain Prismasta saadun työntekijän taukolistan
erivärisiä pahvilappuja
pari kolme monistepinkkaa
ohjeita
reittiohjeen miten osaan oikeaan paikkaan
kirjoitetun A4:sen millainen hyvän työntekijän pitää olla ja millainen minä olen
vuosi on ollut nopea
alle vuosi

katson kuvaa
otan sen kun tulen pikkujouluista
tukka on peikkopäätä
silmät kiinni
varovainen hymy ja varmuus
samaan aikaan <3

Jos osaisin

Iltataivas
on vauvansinistä ja poltetun oranssin punaista
katson siluettia parvekkeen ovesta
terävää olkapäätä, hiushaituvia

matkaan bussilla jonnekin
Oopperan kohdalla
iskee jokin haikeus
se palaa tänään
ikävä

soitan kappaletta uudestaan, uudestaan mietin että mitä syksy

nukun aamulla pitkään
varmuus tulee kymmenen maissa
että kaikki menee ihan okei

kaveri soittaa
ootko töissä
en tänään
nähdään asemalla
puhutaan ja kävellään
mennään juomaan teet
vastapäiseen Alepaan
ostan evästä
puhelin soi
siitä tulee hyvä olo

aion kirjoittaa
aion katsoa
aion hengittää tämän illan
tuntea syksyä



keittiöön pitää sytyttää valo

Falling slowly sing your melody

Olen paniikissa
kello on kymmentä vaille kymmenen ja kasa julisteita ja päiväkirja ovat kadoksissa
tästä ei tule mitään
menen takaisin vessaan
katson peiliin ja ajattelin että sitten vedetään sillä mitä on
joku kynä joku paperinpala
kyllä se tästä
roudaan pullot pisteelle
olen valmiina
alan puhua
avaan toista pahvipopparia
kadonneet paperit
(ja päiväkirja) ovat sen välissä

olen tässä

kun olen iloinen sen kuulee äänestä
huuto virtaa läpi
hymy sieltä
olen onnellinen ja olen tässä

olen ollut väsynyt
ja ajatellut että mitä jos,
mitä jos musta ei ole tähän
kirjoittanut asiasta monta kertaa loppukesän ja alkusyksyn ajan
eilen selviää että on minusta
sait ylipuhuttua
(sitä kuulee normijuttu)
hyvin sä markkinoit
hyvä ääni sulla ainakin on
(vastaan jollekin hymyillen
joo mä tiedän että kailotan ku palosireeni)

mies ja vaimo
kivennäisvesiä myydessä törmää vähintään yhteen joka sanoo että kraanavesi on paljon, paljon, paljon parempaa
mies
kyllä mä yleensä kraanavettä juon mutta oot niin hyvä myymään että me otetaan nää
päivän päätteeksi tulee nainen
haluaa toisen korin, käyn hakemassa
alkaa puhua että se on hierojakurssilla
puhuu
näen naisesta itseni
näen toisesta esittelijästä perjantaina itseni
intohimon ja palon joka ei mene pois <3

kuuntelen Falling slowlyä ja jatkan kirjoittamista

Tästä asti aikaa

Muistan:
olen tullut pieneen huoneeseen, se on osa asuntolaa
ilta on pitkällä
kello vähän yli seitsemän
tulen tuomaan cd-soitinta yöksi talteen
seison ja katson
ojennat Juha Tapion Suurenmoinen elämä -levyn
laitat sen soimaan
ehkä ensimmäisen kappaleen en muista
(seuravan päivän tai viikon yritän miettiä mikä kappale on,
tarkoittaako se jotain)

luen Pamela Tolan haastattelua
Tola puhuu työstään äitinä ja kameran edessä
juttu on hyvä
silmät osuvat kannen tekstiin
"Anna, 43: Löysin naisen, rakkauden ja sain vauvan"
mietin ensin että aa, 43 no se on aika vanha
ei ole
ajattelen että
mitä jos haen tätä paikkaa enkä pääse
palaanko tähän samaan
sitten tajuan
sanon itselleni
kirjoitan tähän
että mulla ei oo kiire mihinkään
että totta kai oisi ihana jos olisi lapsi, olisi säännöllinen työ (freen sijaan), olisi kumppani
(kumpparit)
mulla on tästä asti aikaa

The kids are all right

Juna tsuksuttaa
(paino sanalla rakastan sanoja)
varmasti, rauhoittavasti
kaakao pahvimukissa on kuumaa, tuttua

luppoaikaa on kaksi tuntia
menen kerhotilan puolelle
pehmeä, kulunut sohva
laitan yhden viltin olkapäille, toisen jaloille ja nukun hetken

päivä on haikea
poika sanoo ovelta nähdään huomenna
jatkaa
vai tuutsä huomenna
olen samaan aikaan iloinen ja surullinen etten ole neljää päivää iltapäiväkerhossa
kun pojat eivät tahdo pelata sählyä
ne säntäilevät salin toiselta puolelta toiselle,
kurkkivat tyttöjä verhon toiselle puolelle
ja konttailevat ja yrittävät piiloutua hameeni alle
nauran ja ajattelen että tajuan jotain miehistä, pojista
joo mitä jos pojat luettaisiin

nukun bussissa
ostan Ben & Jerryn Phish foodia pitkästä aikaa ja naistenlehden
luen metrossa
kun metro on pysähdyksissä Kalasataman kohdalla
aurinko osuu meihin
tulen kotiin,
naapurinmies ja koira
mä jo mietin ett ootsä kuollu vai vältteletkö mua
sanoo naurahtaen
kerron etten kumpaakaan että tää on epäsäännöllisiä työaikoja

voisin kaivata sitä että istun kallioilla ja kirjoitan päiväkirjaa ja mies tulee ja juttelemme
mutta se on sama kuin aamulla bussia odotellessa
mitä varten teen työtä
mitä varten teen ylipäätään jotain
tai ketä varten
itseäni
katson parvekkeelta ulos
tytöt kiipeävät kalliota
aidan yli

The journey's just begun

Atk-tilan seinillä on mosaiikkitauluja
havahdun vasta nyt
kävelen siltaa ja: ihmiset ovat pysähtyneet katsomaan
ai mitä
Martinlaakson asema on rempassa ja myllerretty
(sekoitan Espoon ja Vantaan)
aurinko paistaa
kävelen kolmatta päivää tätä reittiä
koska töihin pitää päästä ajoissa
että töistä pääsee ajoissa
että pääsee kauppaan
että pääsee kotiin
että pääsee valmistautumaan töihin
että pääsee töihin
kiirehtiminen alkaa tuntua hullulta idealta
olen lähtenyt nopeasti Punavuoresta että ehdin
bussissa kestää
Mäkin ruisvegeateriassa kestää
että junan ovet aukeavat
siinäkin kestää


luen sanoja
se on Didon Life for rent
"If my life is for rent and I don't learn to buy
well I deserve nothing more than I get"
olen ollut kateellinen ja kaikkea muuta ystäville, kaverille, tutuille
joilla on vakityö, vakimies, vakinainen, vaki-jokin
ja ajatellut että mä haluan kanssa
mies jututtaa teekupillisen ääressä
olemme Kampin ylimmässä kerroksessa
enkä tahdo tätä
nainen tulee istumaan toiselle koneelle
moikkaa mua, moikkaa mua, huomaa nyt mut
se olen minä

käytämme facebookin Elämänviisautesi tälle päivälle
luen aikaisemman
"Jotta saisit elämääsi jotakin,
kuvittele, että sinulla on se jo.

And I’m trying to be the best that I can be

Kahvitauko,
himoitsen viereisessä pöydässä olevia karusellikeksejä ja chilisuolakeksejä
kahvia mukista
joo siis tää mun työ
kahvipöydässä on meneillään iloinen surina
niin sut sinne avajaisiin
minä
mihin?
keväälle
okke hymyilen ja nauran miksi ei

kävelen koululle
ja mietin minkä takia olen menossa
koska olen todennut kesällä etten halua olla kassa aina
(kaikki kunnia kassoille
se ON tärkeää työtä)
menen opettajainhuoneeseen lukemaan Hesaria ja vanhaa Annaa
syön ruusunmarjapilttiä rahkan kanssa
ensimmäinen tunti on tyhjä

menen kerhoon
olemme maalanneet eilen kesän kauneinta päivää
pysähdyn katsomaan kuvaa
tummansinistä taivasta
keskellä oranssina, punaisena, keltaista hehkuva aurinko
alla nurmikkoa
(olen ylpeä siitä)
muistan
pidän maalauksesta
pidän eilisestä päivästä
pidän hallinnan tunteesta


että jos voisin buukata kalenterini kevääksi
varaisinko sen
ajatus tuntuu vähän hullulta, silti hyvältä
ajattelen että kirjoitan
että rakastan tätä työtä
se tuntuu hyvältä

-- for nobody else, nobody else but me.

It's time to try defying gravity

Kävelen mäkeä ylös
naapurin kissa istuu vielä vakiopaikallaan
jään katsomaan sitä hetken
miehen tytär tulee hakemaan kissan
kysyn
18 vuotta
meidän on 14
alkaa sataa

sade yltyy kuuroksi
haen tavarat parvekkeelta
sade yltyy
lakaisen parveketta
Greyn anatomia alkaa varttia vaille neljä

näen unta
siinä kysyn kysymykset
niitä on kaksi
vastaus on tuttu mutta silti se tuntuu
herään kymmenen maissa
tajuan että tämä oli tässä

sataa ja aurinko alkaa paistaa
etsin Greyn välillä tiettyä Wicked -musikaalin laulua
(se on aina se joku
joka kolahtaa)
Grey loppuu
kuuntelen Defying gravityä
etsin tarinaa taustalta
muistan unen
viiden aurinko on kaunis, kirkas
rauhallinen
otan kuvia parvekkeella
tajuan että tämä oli tässä
kappale on kaunis

There will be an answer

Olen vetänyt puolet sadan gramman minttusuklaalevystä
haronut etuhiuksia auki hiuslakasta
ja kaikki
taitaa olla kohdallaan

elokuun loppupuolella piti kirjoittaa lista asioista jotka haluaa tapahtuvan
kirjoitin että haluan asioita x, y ja z
ja asioita on alkanut tapahtua

että ne ei mene niin pehmeästi kuin ne voisi mennä
että sillä reissulla tulee erinäisiä kiviä, koloja ja mutkia
silti sitä ollaan tiellä
ystävä kysyy eilen chätissä mites elämä
aion ensin kirjoittaa ne ikävät kohdat
kirjoitan että
parempaan päin

tulen kotiin,
avaan mailin
juttu huvittaa minua
asiat tapahtuvat silloin kun ne eivät ole enää niin merkityksellisiä
(että niistä on päässyt yli?)
jos se on vähän sama kuin eilen
olen nutalla
parhaimmillaan samaan aikaan taustalla pyörii Salkkarit, pari kundia juoksee kilpaa, joku huutaa ja pari pelaa
ja minua vain hymyilyttää
joku kysyy mikä
en muista mitä vastasin

ja: viikko sitten lauantaina tulee työtilanne
että voin joko luovuttaa koko jutun tai mennä takaisin ja ottaa uuden otteen hommaan
en halua lähteä
pesen kasvot,
laitan kosteusvoidetta ja vähän meikkiä,
syön jogurttia myslillä
menen jatkamaan


olemme Circuksessa
minä ja työkaveri
syömme päivän jälkeen makaronilaatikkoa
juttelemme päivästä kaikesta
hassua että joku ottaa tän niin vakavasti
sanoo
tajuan sen
ai niin mä otankin
mietin nyt
haluaisin hirveesti tehdä kaikkia työjuttuja
mutta välillä on hyvä vain syödä iltapala ja mennä nukkumaan
(kirjoittaa vähän blogia)
otan nämä jutut tosissani
sata lasissa
(laseissa)
rennosti kun muistan
kirjoittajakesäkurssin opettaja saattaisi sanoa tätä
omaksi ääneksi <3

Find out what you already know

"Me? Jon, I'm just a plain seagull and you're... "

" ...the only Son of the Great Gull, I suppose?" Jonathan sighed and looked out to sea. "You don't need me any longer. You need to keep finding yourself, a little more each day, that real, unlimited Fletcher Seagull. He's your in structor. You need to understand him and to practice him."

A moment later Jonathan's body wavered in the air, shimmering, and began to go transparent. "Don't let them spread silly rumors about me, or make me a god. O.K., Fletch? I'm a seagull. I like to fly, maybe..."

"JONATHAN!"

"Poor Fletch. Don't believe what your eyes are telling you. All they show is limitation. Look with your understanding, find out what you already know, and you'll see the way to fly."

Mommie beerest

Menen röhnöttämään sohvalle
(miksi ne on aina sinisiä??)
laitan tyynyn selän taakse ja selaan Nyt -liitettä
voitsä nyt siellä Alepassa käydä
käyn hakemassa Atrian lihapullat ja perunasoseen ja mansikkarahkaa
joku tyttö
voitsä pelata mun kanssa viidakkoseikkailua
saan kapulan
toinen työntekijä
'ei ku laitat sen toisinpäin
- tästä voi tulla hauskaa'
pelissä painetaan punaista Buzz-näppäintä ja yritetään muistaa missä kohtaa mikin väri sijaitsee ohjaimessa
kehityn siinä
aika kuluu
pelin parissa vajaa tunti juoksee ohi

isot tulee puoli kuudelta
ajattelen etten enää halua tai aio yrittää mitään
että mun ei tartte
luen Kuukausiliitettä
moikkaan nuoria
laita ruksi, nimi
joku kysyy olenko paikan ainoa työntekijä
no en

joku laittaa Serranon perheen päälle
menen katsomaan
jämähdän sohvalle
Eva ja Marcos yrittävät päästä naimisiin
jakso toimii
ja on pitkä
porukka pelaa bilistä taustalla
katson jaksoa
olen vain
puoli kahdeksalta jengi alkaa huutaa salkkarit, salkkarit
palaan kun Sub esittää jonkun vanhan jakson Frendejä
jumitun Simpsoneiden kohdalle
nauran puolet jaksoa
kun terveystarkastaja on juuri kupsahtanut lattialle, poliisi tulee ovesta ja mä en nähnyt mitään
nauran
kun Homer pyytää Margea puhumaan tunteistaan
nauran
nauran ja joku kundi toiselta puolelta sohvaa katsoo ja hymyilee
otan illalla tavaksi hymyillä sille

Kannat jumalaa sisälläsi

Olen istunut alas
tsekannut työvuorolistat ja ollut ylpeä:
kalenteri on täynnä oransseja (eli työ)päiviä

olen istunut alas
painan otsan beigeihin lempparihousuihin
päällä se sininen, turkoosi Marimekon paita

olen istunut alas
metroon Kampissa
tyttö toisella puolella näyttää tutulta
on pakko kysyä
on se
moih
vuodesta 2008 on aikaa

olen istunut alas
Sörnäisten jälkeen aurinko osuu suoraan metroon
minuun
luen Eat, Pray, Love pokkaria ja Elizabeth on äskettäin päässyt Intiaan
olen onnellinen tässä

olen istunut alas
taksiin
aamu on sateinen ja viileä
pälätän paljon
paluumatkalla taksikuskilla on asiaa
tuon oman osuuteni joo mennyt mikä mennyt
puolet paluumatkasta nojaan pehmeään takapenkkiin
Oopperan kohdalla on ruuhkaista
sateista

olen lähtenyt uudestaan liikkelle
tarkoituksena mennä katsomaan Tigin hiusmallikoitos
en ensin löydä Simonkatua ja kun löydän oikeaa paikkaa ei löydy okke kävellään Kamppiin
ulkona on sateista
ollut koko päivän
(odotan 14B:tä, nainen 14
on lähdössä illalla Ruotsiin
toivotan hyvää matkaa
bussit tulevat)
juon Kaakaopuussa talon kaakaon
(se on se perinteisin
suklaa sulaa suuhun)
luen Eat Pray Lovea
Elizabeth on juuri päässyt Intiaan ja yrittää meditoita
lause osuu
"Om Namah Shivaya
Kunnioitan jumaluutta joka asuu minussa"

olen ollut töissä lauantaina
mies, 50-60 -vuotias sanoo että kun sä vanhenet nii tiedät tän sitten
kysyy miksi tulen esittelemään tuotetta juuri hänelle, että eikös mun pitäisi valikoida asiakkaat tarkemmin
olen flunssassa
toivotan pariskunnalle hyvät viikonloput ja lähden
silmät kostuu, päähän sattuu, pidän tauon, jatkan eri lailla
olin eilen töissä ja päivä menee paremmin
päivän jälkeen olen ylpeä ja väsynyt

olen tarttunut kommentteihin
tarttunut ihmisiin
yksittäisiä
yrittänyt että se ei näkyisi
mennyt muualle
unohtanut taas
että kaikki mitä etsin, kaipaan, tarvitsen
on minussa <3


"Joogit ovat kuitenkin sitä mieltä, että inhimillinen tyytymättömyys johtuu vain siitä, että olemme erehtyneet identiteetistämme. Olemme onnettomia, koska kuvittelemme olevamme pelkästään yksilöitä, yksin pelkojemme, vajavaisuuksiemme, pahoitettujen mieliemme ja kuolevaisuutemme kanssa. Kuvittelemme harhaanjohtavasti, että meidän rajoittuneet pikku egomme muodostavat kokonaisen ihmisluonnon. Emme ole tunnistaneet syvää jumalaista luontoamme. Emme ymmärrä, että jossain sisällämme asustaa ylempi Minuus, jolla on ikuinen rauha. Niin kauan kuin ei ymmärrä tätä totuutta, on joogien mukaan aina epätoivon vallassa. Tämä käsitys on ilmaistu sievästi kreikkalaisen stoalaisfilosofin Epiktetoksen ärsyyntyneessä lainauksessa: 'Kannat Jumalaa sisälläsi, sinä onneton raukka, vaan et tiedä sitä."

En väistä halkeamia

Luen vanhaa haastattelua Juha Veijosesta
läppärin vieressä sinisessä kulhossa on vielä vähän hernekeittoa sinapilla
kello on kymmenen

pöydällä kasa lehtiä
tiskialtaassa tiskattavia, pyyhepyykkiä

olen katsonut ulkona roikkuvaa
punapalloista Marilyn-unelmaa
se on mekko
ihana, ihana sellainen
olen kertonut keskiviikkona että laitan sen lauantaina baariin
tulen kotiin eilen kuuden maissa
olo on flunssainen, väsynyt
mekko jää ulos
mutta

katson kelloa aamulla
se on kahdeksan
ja ajattelen hetken että nyt kun on vapaapäivä oisi ihana nukkua pitkään
ensimmäisen tunnin silmät ovat puoliummessa

en aio tehdä tänään mitään erityistä
käydä ehkä kaupassa, käydä ehkä ostarin kirppiksellä
siivota, kirjoittaa raporttia
olo on flunssainen
silti hyvä, levossa

On vapautta istua iltaa yksinänsä ja tuntea, tutkia

Parvekkeella tuoksuu vastapestyille pyykeille ja huuhteluaineelle
avaan telkkarin ja nojaudun tyynyihin
taustalla Irwin ja Maailma on kaunis
istun lähellä ovea ja ulkoa tulee henkäys syksyä
siinä ei ole surua
ripaus haikeutta
facebook ja nämä ihmiset
sinä
luokkakaverit ovat kirjoitelleet toisilleen
mietin
entäs minä

olen lauantaina töissä
mies, se palaa vaimonsa, tyttönsä kanssa
kerro nyt vielä että tää on hyvä diili
kerron
mies katsoo naista,
nainen miestä
voit sä ottaa
mies valitsee makuja
lähtevät
minä
joo
mies
sulla on kyllä hyvä myyntitaktiikka
oot luontainen myyjä, kannattaa jatkaa tolla
hämmennyn
kiitän
olen väsynyt
liikuttunut

perjantai
illalla metrossa Itäkeskuksesta Kamppiin
joku mies tulee Kalasataman kohdalla
jää istumaan toiselle puolelle
(sen Ikean kassin viereen)
siirrän laukkua,
alamme jutella
Kampissa
heitän kassin olalle
ilta on tumma ja valoisa
vähää aikaisemmin
olen bussissa
Vantaalta Helsinkiin
päivä on ollut pitkä mutta hyvä
ajattelen
että en haluaisi olla missään muualla <3

Kuuntele kuinka rintalastan alla muuttuu rytmi

Olen kaivannut takaisin saareen
veneeseen lähelle rantaa
veden varaan
istut toisella puolella
minulla valkoinen huppari
se on töistä
vaihdan asentoa makaan keulassa
olen ottanut kuvan
katsot siinä jonnekin
ja aurinko on takana laskemassa

olen kaivannut takaisin veneeseen
kaivannut että olen osa isoa rakasta porukkaa
olen
viikonloppuna tänään

Terhi laulaa taustalla
se on SMG:n Itkevä lintu
olen nauranut tänään suu auki hampaat näkyy hihitellyt vain
rauhoittunut
kyllä se tästä

mulla ei oo bussikortissa kautta voitaisko kävellä Kamppiin

kattilassa on litra vettä
toisella puolella mannaryynit ja jääkaapissa puolukat
istutaan bussissa
mikä on pienin mahdollinen asia
olet sanonut että mannaryyni kyykyssä

pilvet on surffanneet taivaalla
eikä aurinko vielä laskenut