maanantai 18. lokakuuta 2010

Attraversiamo

Nainen bussissa,
etupenkillä
eikös me olla tavattukin
tota joo
sinä olit menossa tekemään keikkaa Espooseen
joo
tämä sama?
hyvin mahdollista
loppumatkan
istumme etupenkissä
aurinko ja aamu on kaunis
aurinko paistaa bussin ikkunan läpi
nainen
tästä päivästä tulee kaunis

se on runo

tulen kotiin
syön jäätelön
(se ei toimi kuin kesällä)
luen Eat, Pray, Love:n loppuun

kirja on kaunis
lasken sen
käyn pesemässä kädet sipseistä
luen lauseen uudestaan
hengitän niin että tuntuu

kirjoitan viikonloppuna
'olenko vielä kotona tässä'
mies on innokas
samanlainen
jatkamme kahville
odotetaan
aurinko ulkona on kirkas auto
ai meinaatsä heittää mut kotiin asti
tulen kotiin
hymyilen
ja kello on vähän


ymmärrän
laitan tukan ylös pinneillä Pikku Myyksi
Elizabeth on juuri kävelemässä saarella ja haluaa olla hiljaa ja kuunnella
joku pikkupoika häiritsee

"Minä yhtä lailla odotin kuin kammosin sitä ärsyttävää kakaraa. Hän oli minun ainoa hupini rankalla matkallani. Pyhä Antonios Suuri kirjoitti aikoinaan, miten hän oli vetäydyttyään yksinäisyyteen autiomaahan nähnyt monenlaisia näkyjä - sekä paholaisia että enkeleitä. Hän sanoi, että tapasi yksinäisyydessään toisinaan paholaisia, jotka näyttivät enkeleiltä, ja toisinaan enkeleitä, jotka näyttivät paholaisilta. Kun häneltä kysyttiin, mistä hän tiesi kummasta oli kyse, pyhimys vastasi että sen saattoikin tietää vasta sitten kun olento oli lähtenyt. Jos sen jälkeen tunsi olevansa kauhun vallassa, niin kävijä oli ollut paholainen, hän sanoi, mutta jos olo oli valaistunut, kyseessä oli ollut enkeli.
Minä taidan tietää kumpaan ryhmään se pikku pirulainen, joka aina sai minut nauramaan, itse asiassa kuului."
<3

Ei kommentteja: