Yöllä
turkoosi, meri
kuljen iltapäivän mekossa
uni painaa silmiä
menen silti viemään roskat ulos
ulkona on hämärää
(ja piilolinssit tekevät oman osuutensa)
kaksi poliisiautoa,
ilman pillejä tai välkkyviä valoja
joo huomenta vaan
saako tästä mennä
ensin päivä ei käynnisty,
sitten se on liian nopea
paljon uusia ihmisiä, tuttuja kasvoja, tuttu, tärkeä paikka
sitten joku laittaa kaiken pikakelausnäppäimelle
ja
shumppaa
nauran ystävää vasten
joo mä tuun kunhan ilmoitat ajoissa eikä sillai ett huomenna
olen herännyt aamulla
vuosi sitten,
paniikkiin
kirjoitan lopulta sähköpostia
vanha koulukaveri on liittynyt yhteisöön
se on jotain
ihmisillä jotka jäivät menneisyyteemme oli tarkoituskin jäädä
enkä muista
kaipaan
ja en
ilta, nyt
yö odottaa ukkosta
minä että jokin alkaisi
pesen tukan
se rauhoittuu
minä
kai
kävelen eteisen peilin luo
ripset ovat tummat, kauniit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti