Pieni ja hento ote.

Se on
niin hienovarainen
että kun näyttelee ettei näyttele (yli)
katson taas musiikkivideon
ja katson
jos ilmeessä olisi yhtään
liikaa
se menisi yli eikä olisi
yhtään niin voimakasta kuin
mitä on

Olen mennyt nukkumaan eilen
katsonut jonkin välähdysmäisen hetken ajan ja tajunnut että olen
näyttelijä
ja että vaikka rakastan tätä
ihan kaikkea
se on silti 'vain' työ
ja kun käsien nostoa treenataan kerta toisensa jälkeen ja jalat väsyy
tai kirjaimet ei meinaa löytää oikeaa paikkaansa
siitä on kaikki glamour kaukana
ja silti se on siinä
taivas ja helvetti

herään
luen Kirkkoa ja kaupunkia
löydän artikkelin jossa entiset luokkalaiseni ovat
pelästyn: entä minä
olenko saavuttanut jotain
pidän tauon
luen artikkelin uudestaan, katson kuvan
ne on niitä samoja ihmisiä
samoja ilmeitä
ja minä
ja että en ole menettänyt mitään
olen mukana loistavassa prokkiksessa jonka ensi-ilta on huomenna ja työryhmä älyttömän rakas
turvallinen <3