Pulu lentää pään yli ja laskeutuvissa
nousevissa liukuportaissa on jotain
samaan aikaan rauhoittavaa ja
jännittynyttä
seison Asematunnelissa, olen kahden euron koneella ja
ihmiset käy katsomassa toimivatko koneet
olen tässä ja en ole ollenkaan.
Ensi-ilta perjantaina
mieletön, mahti, kaunis, vaikea, muuttava
rakas
olen kirjoittanut muistikirjaan koskien roolihahmoa
'sis.kontrollin menetys vst. palautus'
ja on kohtaus jossa ollaan kahdestaan lavalla, minä ja vastanäyttelijä
valkoinen, vaikea, hiljainen, herkkä
valo
ja
alan ahtaa kakkua
yleisö hengähtää
kakku tuntuu tulevan ylös, silmät kostuu
(puristan huulet kiinni)
ja ajattelen ihan pienen hetken että tämä ei mene yhtään niin
ja toinen: että tämä on juuri se hetki
se kontrollin menetys
koko näytteleminen siinä
lentämisen alkeet
Enskaribileet on ihanat, itkettävät ja hassut
on hyvää yötä ja huomenta ja suomirokkia <3
ja on hiljainen lauantai
ja hiljainen sunnuntai
ja niitä hetkiä kun ymmärtää että tämä
että tässä
tässä mielettömän upeassa ryhmässä
on kaikki
näyttelemisessä on kaikki
olen osa tätä
enkä ole koskaan rakastanut yhtä paljon.
(eikä mikään voisi olla yhtä pelottavaa kuin se
eikä mikään voisi olla yhtä rauhoittavampaa
kuin se <3
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti