"Ja äkkiä tuntui kuin leijona olisi karjunut rinnassani, hukuttaen kaiken sen roskan karjuntaansa. Minussa mylvi ääni jollaista en ollut koskaan kuullut. Se karjui sisälläni niin loputtoman hurjana, että minä panin käden suuni eteen, koska pelkäsin että jos avaan suuni ja päästän sen ulos, se ravisuttaisi rakennusten perustuksia Detroitissa saakka.
Sisäinen ääneni karjui: SINULLA EI OLE MITÄÄN KÄSITYSTÄ SIITÄ, MITEN VAHVA MINUN RAKKAUTENI ON!!!!!!!
Julistukseni lennätti tuulen lailla nälvivät, negatiiviset ajatukseni hajalleen - kuin linnut, kaniinit ja antiloopit ne ottivat kauhuissaan siivet ja jalat alleen. Seurasi hiljaisuus. Intensiivinen, väreilevä, kunnioitusta herättävä hiljaisuus. Sydämeni savannin leijona silmäili vastahiljentynyttä kuningaskuntaansa tyytyväisenä. Hän nuolaisi kerran huuliaan, sulki keltaiset silmänsä ja kävi takaisin nukkumaan."
Elizabeth Gilbert: Eat, pray, love
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Olen lukenut kirjan, tämän useaan kertaan, osaan ulkoa ja joka kerta saan kyyneleet silmiini ja -pelkään- saada käsittää vahva rakkautensa !
Kiitos kommentista :)
Tästä tekstipätkästä tuli mulle tosi tärkeä tammikuussa ja toimii edelleen tärkeänä muistutuksena, miten vahva sitä onkaan <3
Lähetä kommentti