tiistai 5. tammikuuta 2010

Nahkatakkinen tyttö

On hetki jolloin ymmärtää että tekemällä tästä eteenpäin, tänä iltana vain niitä asioita jotka itsestä tuntuvat hyviltä, voittaa

On tuntematon.
Ja on toinen ja kolmas, neljäs.

Ne ensimmäisen jälkeen tulevat
kaksi ratikkakuskia, isä poikansa kanssa

Sturenkatu.

Olin katsonut eilen illalla valmiiksi miten menen ja millä menen
(ja kun nököttää pysäkillä ja yksi ratikka meni jo ja on kylmä, on pakko keksiä jotain)
menen ja kysyn kuskilta, 8
jään juttelemaan eteen
jään pois (pysäkki ei ole oikea mutta siitä voisi ehtiä, kuski kehottaa varomaan autoja, olen Carrie)
odotan ja kysyn
hetkeä myöhemmin toiselta, 1A
jään juttelemaan eteen
tulen perille.

vaikein ilta
huudan kadulla
isä ja poika, vastaan
saan nenäliinoja
olen turvassa

Ei kommentteja: