Lost & found

Tiedätte Lost in translation -filkasta kohdan missä
Bill Murray/Bob on istumassa paikallisessa sairaalassa
ja sen vieressä istuu vanha japanilaismies joka piirtää ilmaan viivaa
Bob seuraa perässä ja se pieni äijä nauraa

vähän sama fiilis <3

kirjoitan kirjeen
siitä on pari viikkoa aikaa
mä olen pulassa jos mä joudun lukee tän
sanon
mutta kirjoitan
se selvittää ajatuksia

en lue kirjettä

bussissa matkalla Kamppiin
nuokun vasten selkänojaa
olen väsynyt, selitän
mulla on paljon parempi olo tän roolihahmon suhteen
ett niin ku se on kulkenu matkan
piirrän ilmaan
kaverit nauraa <3

esitys on viikon päästä

mä puhun paljon

ja tajuan
että: en ole puhunut niinkään
silti ollut meitin kerhossa -
paljon ääntä, ilman puhetta

koska sanoja on ollut
niin vähän
kirjoitin ne ylös
ulos itsestä
ne eivät paina enää